Työssäkäyvän äidin arki on hektistä.Vietän arjet töissä kello kahdeksasta neljään. Töiden jälkeen kiiruhdan hakemaan tyttäreni päiväkodista. Kotona odottaakin ruuanlaittorumba sekä pyykkivuori. Pitkän hoitopäivän jälkeen haluan myös viettää aikaa lapseni kanssa. Kello juoksee iltaan ennen kuin huomaankaan. Tytön mentyä nukkumaan pyrimme viettämään vielä laatuaikaa aikuisten kesken Missä vaiheessa ehtisin siis kuntosalille tai jumppaan?

Yksi mahdollisuus olisi treenata aikaisin aamulla ennen töihin lähtöä. Ajatus tästä vaihtoehdosta aiheuttaa minulle suurta ahdistusta. Haluan pitää kiinni hyvistä yöunistani sekä siitä että liikunta ei tuntuisi ahdistavalta tai pakkomielteiseltä.

Olen ratkaissut ongelman hyödyntämällä työmatkoja liikkumiseen. Kävelen tai hölköttelen töihin. Töissä minua odottaa varasto puhtaita vaatteita sekä peseytymisvälineet, joten lenkkeilystä huolimatta omaan päivällä raikkaan ulkomuodon. Oma työmatkani on kohtuullinen, noin 4 kilometriä. Jos matka olisi esimerkiksi 20 kilometriä, niin tuskin tekisin tätä  ainakaan koko matkan osalta. Työttoverini työmatka on reilusti pidempi. Hän hyödyntää kuitenkin myös työmatkaliikuntaa. Hän kulkee osan matkasta junalla ja osan hölkkäilemällä. Minusta tämäkin ratkaisu on todella toimiva.

Työmatkaliikunta vaatii hieman suunnitelmallisuutta ja ennakointia. Totesinkin jo aiemmin vieneeni töihin peseytymisvälineet ja puhtaita vaatteita. Syön töissä aina omatekemääni kotiruokaa, joten on tärkeää pakata ruuat hyvin, jotta ne eivät leviäisi pitkin laukkua. Ostan usein myös viikonalussa leipää ja hedelmiä töihin odottelemaan,jotta kaikkea ei tarvitsisi raahata mukana päivittäin.

Myös työmatkaliikunnan suhteen pyrin pitämään tietyn rentouden. Lapsiperheessä yöt eivät nimittäin aina suju toivotulla tavalla. Huonosti nukutun yön jälkeen nousen ratikkaan ilman huonoa omaatuntoa ja liikun taas kun olo on pirteämpi.

Työmatkaliikunta on kokeilemisen arvoinen asia!