Istuin vastikää yhden Suomen arvostetuimman ravintotieteilijän Patric Borgin luennolla. Hän kävi lyhykäisyydessään läpi hyvän ravitsemuksen kulmakiviä. Luennon keskeisin sanoma oli, että kasvisten määrän on syytä olla suuri pääaterioilla. Tämä faktahan on meille kaikille suomalaisille tuttu asia jo entuudestaan "puoli kiloa päivässä"- kamppanjan tiimoilta. Tutkimusten mukaan ravitsemuskampanjat ovat onnistuneet. Suomalaisten ruokailutottumukset ja ravintotietous on kehittynyt huomattavasti viime vuosina. Hyvä me!

 Kuten jo aiemmin kirjoitin, suhteeni ruokaan on rento, mutta haluan noudattaa tiettyjä terveellisyyden lainalaisuuksia ja yksi niistä on kasvisten syöminen. Rakastan tuoreita kasviksia ja erilaisia salaatteja. Kasvisten syöminen ei ole minulle mitenkään vaikeaa, mutta niiden pilkkominen ja kuoriminen tuntuu joskus ylitsepääsemättömältä suoritukselta. Kun lapsi on nälkäinen ja itse olen väsynyt työpäivän jälkeen, niin kuori siinä nyt porkkanoita hymy huulessa. Onneksi näihin hetkiin on einesteollisuus kehittänyt ratkaisun, pakastevihannekset.

Pakastevihanneksissa maku ei ole ehkä niin hekumaalinen, mutta ravintoarvoiltaan ne eivät häviä huomattavasti tuoreille kilpailijoilleen. Pakastevihanneksia on helppo sujauttaa keittoihin ja kastikkeisiin tai nauttia ihan vain lisukkeina. Hintakaan ei ole mahdoton. Itse ostan niitä useita pusseja varastoon. Ihan vain niitä hetkiä varten kun käteni hylkii kuorimaveistä.

 Olen ehdottomasti sitä mieltä, ett'ä tuoreista raaka-aineista tehty ruoka on ihanaa ja ravitsevaa.  Oman jaksamisen kannalta on kuitenkin hyvä ajatella joskus kiertoteitä hyvän ravitsemuksen toteutukseen. Onneksi nykyisin myös valmisruuista löytyy hyviä ja terveellisiä vaihtoehtoja.