En ole uskonnollinen ihminen, mutta on yksi raamatusta nouseva sanonta, jota yritän toteuttaa omassa elämässäni: "Tee niin kuin haluaisit muiden tekevän sinulle". Joskus onnistun asiassa paremmin ja joskus en taas ollenkaan, mutta yritän pitää tuon lausahduksen mielessäni kun teen moraalisia valintoja elämässäni.

Uskon esimerkiksi siihen, että ystävällisyys on asia, jota kannattaa toteuttaa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Kun on itse ystävällinen toisille, niin noin 98 prosentin todennäköisyydellä saa samanlaista kohtelua takaisin. Jokainen tietää kuinka hyvältä tuntuu kun joku haluaa auttaa sinua aidosti tai kuinka ihanaa on kohdata ystävälliset ja hymyilevät kasvot. Ystävällisyys on voima, joka vähentää ihmisten välisiä selkkauksia ja siitä aiheutuvaa mielipahaa. Ystävällisyys on siis asia joka lisää vahvasti psyykkistä hyvinvointia.

Toki on pidettävä omat rajansa. Yritän yleensä viimeisen asti olla ystävällinen ja kohtelias, mutta jos toinen ei anna käytökselleni vastakaikua, annan asian olla. En lähde mukaan ilkeyteen tai agressiivisuuteen. Puolustan kohteliaasti itseäni ja lähden pois tilanteesta.

Ystävällisyys ja hymy eivät maksa mitään. Luin joskus sellaisen väitteen, että hymyileminen aiheuttaa aivoissa positiivia kemiallisia reaktioita, jotka lisäävät mielihyvää. En tiedä onko väite tieteellisesti todenperäinen, mutta käytännön elämästä tiedän että hymyyn vastataan usein hymyllä, mikä saa ainakin oman mieleni keveäksi.

Annetaan siis hymyn kiertää!