Vein tänään töissäni erään ryhmän sauvakävelemään. Ilma oli mitä kaunein ja kävelimme lenkin läpi iloisesti rupatellen. Kävimme hieman läpi sauvakävelyn tekniikkaa,mutta se unohtui hyvin nopeasti  jutustelun tiimellyksessä. Nautimme raittiista ilmasta ja ennen kaikkea toistemme seurasta. Lenkin jälkeen ryhmän jokaisella jäsenellä oli hymy herkässä.

Liikunnalla on suuri sosiaalinen merkitys. Se on ymmärretty senioriliikunnan saralla jo aikoja sitten. Liikunnanohjaajakoulutuksessa tätä seikkaa korostettiin jopa oppitunneilla. Monelle tämän ikäryhmän edustajalle suurin liikuntaan motivoiva tekijä on sosiaalinen kanssakäyminen muiden kanssa. Liikunnan terveysvaikutukset tulevat hyvänä sivutuotteena.

Eräs tämän päivän sauvakävelijä totesi: " olipa ihanaa rupatella ja siinä sivussa tuli liikuttuakin". Kun mietitään liikuntaan motivoivia tekijöitä, voisin käyttää tätä komenttia yhtenä työkalunani. Voisimmeko ajatella, että lähdemme lähimaastoon jutustelemaan  yhdessä ystävän kanssa samalla hiljaa kävellen. Päätarkoituksena olisi enemmänkin sosiaalisten suhteiden huoltaminen kuin liikunta. Tarvitseeko liikunnan aina olla se ykköstavoite?

Ollessani äitiyslomalla, harrastin usein vaunulenkkejä toisen mamman kanssa. Kävelimme  pitkiäkin lenkkejä ihan huomaamatta. Lenkkien tarkoituksena ei kuitenkaan ollut liikunta vaan se että näimme toisiamme ja pystyimme jakamaan kokemuksiamme äitiydestä ja kotona olemisesta. Nämä lenkit olivat minulle tärkeä yhteys muihin ihmisiin.

Ihmisten tapaaminen liikunnan yhteydessä voi olla ruuhkavuosia elävälle myös ajankäytöllisesti järkevä ratkaisu. Mikäs sen kätevämpää kuin sopia treffit kuntosalille tai uimahalliin. Ystävyyssuhteiden huolto ja liikunta hoituvat samalla kertaa.Liikunta rupattelun merkeissä ei ehkä yllä edes  terveysliikuntasuositusten tasolle tehoiltaan, mutta on sekin parempi kuin ei mitään.  Fitnesstrendejä korostavassa yhteiskunnassa usein unohdetaan, että kaikenlaisella fyysisellä aktiivisuudella on merkitystä terveydelle.