Varmasti moni perheenäiti kärsii samasta ongelmasta kuin minä, samat ruuat pyörivät perheen "menyssä" viikosta toiseen. Olisi mukavaa jos välillä syötäisiin jotain uutta, mutta yksinkertaista ja melko nopeaa. Itse toivon että tekemäni ruoka valmistuisi mahdollisimman simppelisti, yksinkertaisin mutta terveellisin aineksin. Mikään ei ole turhauttavampaa työpäivän jälkeen kuin valmistaa ruoka, jossa on monta vaihetta ja kymmenen erilaista ainesta ja aikaa sen valmistamiseen kuluu turhan paljon. Siinä vaiheessa olen ainakin itse tehnyt henkisen nälkäkuoleman.

Olen ratkaissut ruokaongelman perheessämme tuunaamalla tuttuja arkiruokia. Kun perusruokien valmistaminen on hyppysissä, vain taivas on rajana tuunausluovuudelle. Olen valmistanut herkullisia papupyöryköitä mukaillen lihapullareseptiä, tehnyt lihajuuressoselaatikon samalla tavoin kuin perinteisen lihaperunasoselaatikon sekä maustanut perinteisiä keittoja chilillä sekä kookosmaidolla. En käytä kokeiluihini keittokirjoja, vaan mietin mielessäni miten ruoka voisi toimia jos vaihdan raaka-aineen toiseen tai maustan sitä eri tavalla. Joskus luomukseni on menestys, mutta joskus taas ruokani ei kelpaisi edes possuille. En oletakkaan että aina onnistuisin. Harjoitus tekee mestarin.

Selailen kyllä usein ruokaohjeita, mutta harvoin lähden kokeilemaan niitä. Otan niistä kuitenkin aineksia omaan, pään sisäiseen keittokirjaani. Kirjoitin jo aiemmin pakastevihanneksien eduista ja helppoudesta. Niillä saa helposti lisättyä muun muassa perinteisen makaronilaatikon ravintoarvoa. Pyrin lisäämään kasviksia lähes jokaiseen arkiruokaan. Porkkanaraaste sopii hyvin jauhelihakastikkeeseen ja punajuuri perunalihalaatikkoon. Kasvissosekeittoni saattavat koostua jopa neljästä eri kasviksesta.

Joskus hemmottelen perhettäni leipomalla juustosarvia ja sämpylöitä. Teen perinteisen sämpylätaikinan, mutta lisään joukkoon puurohiutaleita ja miksaan jauhot ohra-ruis- ja vehnäjauhoista. Pannukakussa korvaan osan ohjeen jauhoista kaurahiutaleilla ja pullataikinaan saatan lisätä rouhittuja pellavan siemeniä. Pienillä muutoksilla leivonnaisten ravintoarvo on parempi, mutta maku on yhtä perinteisen herkullinen.

Aina ei siis tarvitse keksiä uutta. Toki sekin on virkistävää, mutta kiireisen arjen pyörityksessä ainakin itselleni on haasteellista keskittyä uuden opetteluun. Lomilla ja vapaapäivinä varaan aikaa myös uusin tuttavuuksiin tutustumiseen, mutta muuten toteutan ruuanlaittoa vanhalla pohjalla uusin säväyksin.