lauantai, 17. toukokuu 2014

Ei ole olemassa täydellistä elintapaa

Istuin keskiviikkona koko päivän UKK-instituutilla ja imin innolla itseeni uutta tietoa. Erityisen upeana esityksenä mieleeni jäi Mikael Fogelholmin osuus, jossa käsitetiin muun muassa uusia ravitsemussuosituksia. Mikael esitteli tutkimustuloksia, joissa oli esitelty ihmisten syömistottumusten vaikutusta varhaiseen kuolleisuuteen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että niin sanotun "täydellisen" ruokavalion ja yhden tai kahden "huonon" asian omaavan ruokavalion välillä ei ole juuri eroa kuolleisuustilastoissa. Kun "huonoja" ruokailutottumuksia alkoi olla viisi tai kuusi ,niin silloin aikaisen kuolleisuuden riski alkoi olemaan korkea.

Tämä tieto on mielestäni hyvin lohduttava meille tavallisille ihmisille. Eteenkin tämä on loistava uutinen niille, jotka yrittävät syystä tai toisesta muuttaa elintapojaan. Kaikkea ei tarvitse muuttaa, eikä täydellisyyteen tarvitse pyrkiä. Riittää kun lähtee edes hieman vähentämään "huonoja" ja terveydellistä riskiä lisääviä elintapoja. Kollegani kuvaa tätä toimenpidettä hienosti seuraavalla vertauskuvalla:"jokainen hyvinvointia lisäävä teko on yksi tähti taivaalla, joka valaisee elämäämme. Mitä enemmän tähtiä on, sen valoisampi on tiemme, mutta vähemmän on parempi kuin totaalinen pimeys."

Iltapäivän luennoilla Patrik Borg jatkoi Mikaelin viitoittamaa tietoa. Hän puhui luennossaan rennosta painonhallinnasta. Ideana tässä metodissa on se, että mitään ei kiellettä, sillä kielto lisää tarvetta jatkaa samalla mallilla. Rennossa painonhallinnassa lähdetään tuunaamaan jo olemassa olevaa tapaa hieman paremmaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa ihan yksinkertaisia asioita, kuten ruokailun rytmitystä ja kasvisten määrän lisäämistä. Nämäkin asiat tapahtuvat askel kerrallaan. Koko pakkaa ei käännetä heti ympäri, sillä silloin uusien tapojen muuttaminen pysyviksi vaikeutuu. Ihminen ei tutkimusten mukaan pysty omaksumaan monia asioita kerrallaan. Usein yksi hyvin tehty muutos tukee myös seuraavaa.

Patrig Borg ja Mikael Fogelholm ovat yksiä maamme arvostetuinpia ravitsemustieteilijöitä. Itse arvostan heitä hyvin paljon. Oli ihanaa huomata, että näiden ammattilaisten näkemykset tukevat myös omaa ajattelutapaani. Eli...me tavalliset tallaajat voimme lopettaa turhan syyllistymisen pienistä elämämme nautinnoista. Kaiken ei tarvitse oa täydellistä, riittää että emme ole ihan totaalisesti retuperällä.

Näillä sanoin julistan rennomman viikonlopun alkaneeksi! :)006-normal.jpg

torstai, 15. toukokuu 2014

Luovaa arkiruokaa

Varmasti moni perheenäiti kärsii samasta ongelmasta kuin minä, samat ruuat pyörivät perheen "menyssä" viikosta toiseen. Olisi mukavaa jos välillä syötäisiin jotain uutta, mutta yksinkertaista ja melko nopeaa. Itse toivon että tekemäni ruoka valmistuisi mahdollisimman simppelisti, yksinkertaisin mutta terveellisin aineksin. Mikään ei ole turhauttavampaa työpäivän jälkeen kuin valmistaa ruoka, jossa on monta vaihetta ja kymmenen erilaista ainesta ja aikaa sen valmistamiseen kuluu turhan paljon. Siinä vaiheessa olen ainakin itse tehnyt henkisen nälkäkuoleman.

Olen ratkaissut ruokaongelman perheessämme tuunaamalla tuttuja arkiruokia. Kun perusruokien valmistaminen on hyppysissä, vain taivas on rajana tuunausluovuudelle. Olen valmistanut herkullisia papupyöryköitä mukaillen lihapullareseptiä, tehnyt lihajuuressoselaatikon samalla tavoin kuin perinteisen lihaperunasoselaatikon sekä maustanut perinteisiä keittoja chilillä sekä kookosmaidolla. En käytä kokeiluihini keittokirjoja, vaan mietin mielessäni miten ruoka voisi toimia jos vaihdan raaka-aineen toiseen tai maustan sitä eri tavalla. Joskus luomukseni on menestys, mutta joskus taas ruokani ei kelpaisi edes possuille. En oletakkaan että aina onnistuisin. Harjoitus tekee mestarin.

Selailen kyllä usein ruokaohjeita, mutta harvoin lähden kokeilemaan niitä. Otan niistä kuitenkin aineksia omaan, pään sisäiseen keittokirjaani. Kirjoitin jo aiemmin pakastevihanneksien eduista ja helppoudesta. Niillä saa helposti lisättyä muun muassa perinteisen makaronilaatikon ravintoarvoa. Pyrin lisäämään kasviksia lähes jokaiseen arkiruokaan. Porkkanaraaste sopii hyvin jauhelihakastikkeeseen ja punajuuri perunalihalaatikkoon. Kasvissosekeittoni saattavat koostua jopa neljästä eri kasviksesta.

Joskus hemmottelen perhettäni leipomalla juustosarvia ja sämpylöitä. Teen perinteisen sämpylätaikinan, mutta lisään joukkoon puurohiutaleita ja miksaan jauhot ohra-ruis- ja vehnäjauhoista. Pannukakussa korvaan osan ohjeen jauhoista kaurahiutaleilla ja pullataikinaan saatan lisätä rouhittuja pellavan siemeniä. Pienillä muutoksilla leivonnaisten ravintoarvo on parempi, mutta maku on yhtä perinteisen herkullinen.

Aina ei siis tarvitse keksiä uutta. Toki sekin on virkistävää, mutta kiireisen arjen pyörityksessä ainakin itselleni on haasteellista keskittyä uuden opetteluun. Lomilla ja vapaapäivinä varaan aikaa myös uusin tuttavuuksiin tutustumiseen, mutta muuten toteutan ruuanlaittoa vanhalla pohjalla uusin säväyksin.

torstai, 15. toukokuu 2014

terveys & kauneus, kauneus & terveys

Itsestä huolehtiminen on yksi terveyden kriteeri. Sitä kartoitetaan erilaisissa kyselyissä kun arvioidaan ihmisen terveyttä ja toimintakykyä. Itsestä huolehtimiseen luetaan  kyky hoitaa omia asioitaan sekä terveyttään. Yksi itsestä huolehtimisen kriteeri on myös kiinnostuminen omaa ulkoista habitustaan kohtaan. Siihen kuuluu muun muassa huolehtiminen omasta hygieniasta, puhtaista vaateista, siististä parrasta, hampaiden pesusta ja hiusten hoitamisesta.

Miehiltä saa usein kuulla lausahduksen, että naisia saa aina odottaa, sillä laittautumiseen kuluu liikaa aikaa. Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että niin saa kuluakkin. Nainen on terve kun hän on kiinnostunut omasta ulkonäöstään. Toki meitä on erilaisia. Toisilla kuluu ripsien ojenteluun tuntikausia kun taas toiset selviävät vartissa. Joillekkin riittää vain hiusten harjaus ja deodorantin lisäys. Pääasia kuitenkin on, että omasta ulkonäöstä ollaan kiinnostuneita edes jollakin lailla.

 Sairaalamaailmassa työskennellessäni huomasin, miten tärkeää oli kunnioittaa asiakkaiden kauneudenhoitotoimenpiteitä. Kauniin vaatteen pukeminen tai huulipunan lisäys toi todella monelle hallinnan tunteen omasta elämästään. Joskus omaan kehoon vaikuttaminen sairaudesta johtuen saattoi olla hyvinkin työlästä, mutta se ei estänyt omasta ulkonäöstä huolehtimista. Kun edes johonkin pystyi vaikuttamaan, toivo muidenkin asioiden parantumisesta lisääntyi. Kiinnostuminen omasta ulkonäöstä toi myös tärkeää tietoa asiakkaan henkisistä voimavaroista ja siitä tarvittiinko fyysisen kuntoutuksen lisäksi kentiäs jotakin muuta apua.

Kaikessa voi toki vetää överit, niin myös  ulkonäöstä huolehtimisessa.  On huolestuttavaa jos omasta ulkonäöstä ei olla kiinnostuneita millään tavalla, mutta myös jos kauneudenhoitorutiinit vievät tilaa muulta elämältä ja saavat pakonomaisia piirteitä. On tärkeää löytää kultainen keskitie, aivan kuten muissakin terveyden huoltamiseen liittyvissä toimenpiteissä.

Ulkonäön hoitaminen ei ole pinnallista vaan kertoo ihmisen hyvinvoinnista. Kehoittaisin siis jatkossakin pitämään ripsiväripuikot käsissä  sekä sutimaan axea leukaperiin. Kauneus on osa terveyttä ja terveys osa kauneutta!

torstai, 15. toukokuu 2014

Arjen fyysinen aktiivisuus

Nykyisen työtittelini nimi on liikuntaneuvoja. Työnkuvaani kuuluu auttaa ei niin aktiivisia ihmisiä löytämään liikkumisen ilo sekä motivaatio oman terveytensä ylläpitoon. Työni haaste on saada ihmiset vakuuttumaan siitä, että liikunta on oikeasti ihan kivaa. Totuus kuitenkin on, että todella huonokuntoiselle ihmiselle kokemus edes hieman kuormittavasta liikunnasta voi olla todella epämiellyttävä.

Lähestyn työssäni liikuntaa arjen fyysisen aktiivisuuden kautta. Aihealueesta on olemassa myös tutkimustietoa. Arjen fyysisellä aktiivisuudella tarkoitetaan kaikkea lihastyötä vaativaa toimintaa. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa seisomista. Monimutkaisimmillaan portaiden nousua tai pihatöitä. Arjen fyysinen aktiivisuus on merkittävää muun muassa painonhallinnan kannalta ja se on helppo tapa edetä askel askeleelta kohti fyysisempää elämäntapaa.

Asiakkaani usein hämmästyvät kun kerron heille arkiaktiivisuuden hyödyistä. Heidän mielikuvansa hyödyllisestä liikkumisesta liittyy usein ainoastaan esimerkiksi kuntosalilla käyntiin tai hölkkäämiseen. Helpotus on suuri kun kerron, että arjen aktiivisuutta ei tule missään nimessä väheksyä! Usein käykin niin että he huomaavat olevansa ehkä aktiivisempia arjessaan kuin kuntoliikkujat.

Ihanne olisi, että arjen aktiivisuus sekä kunto- tai terveysliikunta olisivat osana ihmisen elämää. Perusta tällaiselle elämäntavalle luodaan lapsuudessa. Olisi tärkeää, että opettaisimme jälkikasvuamme liikkumaan välimatkat lihasvoimin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi koulu- ja harrastusmatkoja. Teemme todella ison karhunpalveluksen jos kuljetamme heidät aina oven eteen.Jotta kuntoliikunta yhdistyisi tähän aktiiviseen elämäntapaan, lapselle pitäisi sallia monien eri lajien kokeilu. Usein liian aikaisin vakavaksi muuttuva liikuntaharrastus vie ilon liikkumisesta ja vie tätä kautta mielenkiinnon elinikäisen liikunnan harrastamisesta. Lapsen motoriikka kehittyy myös parhaiten kun hän joutuu käyttämään kehoaan eri tavoin.

Arjen aktiivisuuden ylläpitoon voi motivoida eräänlaisen päiväkirjan pito. Kirjaa kaikki fyysiset suorituksesi ylös päivän ajalta ja katso illalla päivän saldo. Jos saldosi jää miinuksen puolelle, asia on todella helppo korjata hyvin pienin teoin. Jos olet reilusti plussan puolella, jatka samaan malliin ja ole  ylpeä itsestäsi!

torstai, 15. toukokuu 2014

Boody shaking

Odotin lauantaina vieraitamme saapuvaksi. Kun ovikello soi, käteni olivat lihapullataikinassa ja kehotin keittiöstä huhuillen vieraitamme astumaan sisään. Pian keittiön oviaukosta kurkistivat aivan toiset ihmiset kuin odotin. Joukko iloisia naisia julisti polttaripäiväni koittaneen. Sain ohjeistuksen varusteista, jotka tulisi pakata mukaan. Kun olin valmis, suuntasimme iloisen päivän viettoon kaupungille.

Päiväämme kuului tankotanssia, kauneushoitoja, saunomista sekä loppuillasta vielä tanssimista yökerhossa. Tyttäreni oli tulevan aviomieheni hellässä huomassa. Sain rauhassa ja huolettomasti heittää äidin roolini hetkeksi nurkkaan. Olin yhden illan vastuussa vain itsestäni.

Vanhemmuus on yksi elämän suurimmista lahjoista. Totuus kuitenkin on, että arki on välillä hyvinkin raskasta. Vastuu pienestä ihmisestä on olemassa vuorokauden ajasta riippumatta ja niin sen täytyykin olla. Jotta arjessa jaksaisi, ovat pienet irtiotot ja oma aika hyvin tärkeitä. Väittäisin, että jopa välttämättömiä. Oma minuus ja unelmat saattavat hautautua vanhemman roolin alle. Ajan kanssa tämä saattaa johtaa tukehduttavaan ja jopa ahdistavaan tunteeseen, sekä hyvinvoinnin ongelmiin.

Minulle pienet irtiotot ovat mahdollisia, sillä pyöritän arkea yhdessä mieheni kanssa. Yksinhuoltajavanhemmalle tämä on vaikeampaa, mutta ei mahdotonta. Neuvolajärjestelmämme on onneksi valveutunut kysymään myös vanhemman jaksamista. Tarvittaessa kotiapua on saatavissa, jotta aikuinen saa levähtää. Ongelmana on kuitenkin, että useat upeat teräsvanhemmat eivät halua tai kehtaa pyytää apua. Yritetään jaksaa suomalaisen sisun voimalla eteenpäin. Tulos on sama kuin työuupumuksessa, totaalinen väsähdys.

Äitiyslomalla ollessani yllätin itseni monesti ajattelemasta, että en tarvitse lomaa äitiydestäni. Mitä minä nyt lomalla tekisin, olenhan kotona joka ikinen päivä. Koin että en saisi valittaa väsymystäni. Nyt kun olen työelämässä, en todellakaan ajattele samoin. Kotona oleminen on rankkaa ja ympärivuorokautista työtä. Työt alkavat aikaisin aamulla ja kestävät iltaan. Myös yövuorot kuuluvat työnkuvaan. Ruokatunti saattaa olla hyvänä päivänä mahdollinen. Kahvitauko on jo todella isoa extraa.

Nautin perhe-elämästä ja käyn ulkona hyvin harvoin. Nämä yksittäiset kerrat ovat kuitenkin kultaakin arvokkaampia. Pyrin siihen, että minulla olisi omaa aikaa joko ystävien seurassa tai ihan yksikseni.Toivoisin, että jokainen vanhempi uskaltaisi toteuttaa samanlaista tervettä itsekkyyttä. Sen olemme ansainneet ja siitä hyötyy koko perhe.

Uusi viikkoni alkoi hieman väsyneissä, mutta voimaantuneissa tunnelmissa. Muisto lauantain boody shaking- hetkestä saa hymyn nousemaan huulilleni. Nyt kannan vastuullista rooliani taas uusin voimin.